iski jälleen kisoissa, mutta siitä hetken päästä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

R:n luona viikonloppu oli kiva, vaikka R onkin kamalassa flunssassa. Toivottavasti R paranee ensi viikonloppuun mennessä, hän on nimittäin minun toinen kaaso. Vanhin, eli meidän Pörri ja nuorin, eli R:n Aapo (Tanskalaisruotsalainenpihakoita tai Ruotsalaistanskalainenpihakoira, en koskaan muista kumminpäin tuo on, hieman päälle 1-v.) järjesti meille näytöksen, kuinka hurmataan toista sukupuolta oleva karvainen otus. Pörri rakasti Aapoa aina tiettyyn rajaan asti ja sitten Aapo sai köniin, mutta Aapo rakasti Pörriä siitä huolimatta. Ihmeen suopeasti viisi koiraa tulee kuitenkin toimeen keskenään, vaikka Pipsa olikin tosi ärmätti tuulella. Pipsa ei ollut kenenkään kaveri, paitsi tietenkin isosiskon.

 

Oskari otti hienosta ensimmäisen 2-luokan nollan voitolla. Hienoa Oskari ;-) Osakari siis starttas ekana ja me heti Oskarin perään. Sydän hakkas jo sataa, kun katsoin Oskun ja R:n suoritusta ja jännäsin, että tuleeko se nolla. No sehän tuli ;-)

Meillä iski siis kolmen K:n mörkö. Eli kolme kieltoa. Ja siis näin ollen hylkäys. Nämä kolme kieltoa tulevat aina samoilta esteiltä: putki, kepit ja keinu. Kepit ja keinu ovat meillä hieman epävarmoja esteitä, vaikka Pipsa osaa ne hienosti. Ne siis ovat epävarmoja esteitä minulle ja minä tartutan sen epävarmuuden Pipsaan, varmistamalla/töskäämällä/tekemällä jotakin idioottia juuri ennen näitä esteitä. No, näistä saadut kiellot eivät ihan kamalasti harmita, koska ne siis ovat meille vähän vaikeita esteitä.

No se putki sitten. Onko meillä putki ongelma? Ei, meillä ei ole putki ongelmaa. Tai siis on, mutta kun ei ole. Minä en ymmärrä. Pipsa on aina rakastanut putkea. No joo, jossakin välissä kävimme Pipsan kanssa reeneissä sellaisen huutoäänestyksen, että pitääkö putkeen mennä silloin, kun minä käsken vai riittääkö vain, jos sinne putkeen menee muuten vain. Minä mielestäni voitin tämän huutoäänestyksen. Paino sanalla mielestäni. Pipsa ei siis pelkää putkea ja tietää tasan tarkkaan mikä este putki on. No miksi se ei sitten mene putkeen kisoissa, vaan jää pörräämään putken suulle? Sen kun tietäs. Minä ilmeisesti varmistan putkea liikaa, käskyt on myöhässä, ne ei ole selkeitä tai jotain. Voi herranen aika, kun tämä laji on vaikea. Miten yksi vaivainen putki voi aiheuttaa näin paljon päänvaivaa.

Kaiken kaikkiaan, muuten rata oli hyvä. Me ei tehty yhtään hyppyvirhettä ja renkaan Pipsa pelasti hienosti. Oli jo tulossa renkaan vierestä ulos, kun viime hetkellä korjas sen ja ihan itse. Siitä olen kyllä ylpeä.

Rata oli helppo ja ihanneaikakin olisi ollut saavutettavissa.

 

Kun tulin R:n luota, hain kasan suklaata karkkirasioihin. Olin vielä reipas ja pakkasin rasiatkin valmiiksi hääpäivään. Pesin myös saunan ja pesuhuoneen, samoin kuin maustepurkit. Ja keittiönkaappeja ja oikeastaan puunasin koko keittiön. Meillä ei ole vielä hankittuna digiboksia, joten meillä ei näy telkkari. Ihminen saa kummallisia asioita aikaiseksi ilman telkkaria….pelottavaa.

 

Ai niin, Pekka on tiettävästi elossa ja tulossa kotia kohti. Tämä siis, jos joku vaikka on ollut huolissaan, selviääkö Pekka hengissä kotiin polttareistaan.