Voi itku, meidän pääsiäisen kisat (siis eilen) meni ihan penkin alle. Kolme starttia, kolme hylkäystä. Tuli hieman kiukutus. No, onhan tuokin varmaan jonkin sortin ennätys.

Ekalla agi-radalla Pipsa säikähti keinua, kun se rymähti alas aika voimakkaasti ja näin ollen ei suostunut menemään puomille..... Minä olin ihan puulla päähän lyöty, että mitäs nyt. Pipsa on rakastanut puomia ja karkaa sinne vähän väliä reeneissä ja nyt ei sitten millään. Onneksi kisoissa oli aivan ihanan tuomari ja hän antoi meidän jankata puomia niin kauan, että Pipsa sen vihdoin viimein suoritti. Ja ihan iloisesti.

Toisen agi-radan viides este oli keinu ja voitte vain arvata, että miten siinä sitten kävi. Pipsa ei keinu, ei sitten millään. Taas jankattiin keinua ja ihana tuomari antoin sen meidän tehdä. Lopputuloksena Pipsa väkisin keinun keinu kohtaan ja hillitön kehuminen ja siitä sitten Pipsa tuli nätisti itse alas ja jälleen hillitön kehuminen.

Kolmas rata oli hyppyrata. Minun fiilikset oli jo niin alhaalla, että eihän siitä mitään tullut. Yritin kyllä kovasti tsempata, mutta ei niin ei. Pipsa teki loistavaa työtä radalla, mutta minun ohjaus karkas käsistä radan lopussa ja Pipsa hyppäs yhden hypyn väärin päin. Täysin minun moka ja hitto, että harmitti jälkeen päin. Harmittaa siis vieläkin. Harmittaa harmittaa harmittaa. 

No, huomenna ränkkäreihin harjottelemaan, torstaina oikeat reenit ja sunnutaina olis sitten Tampereen kisat. Sitten pidetäänkin niin pitkään kisataukoa, että saadaan keinufobia kuntoon :) tai siis, että saadaan keinufobia pois. Sekä minun että Pipsan mielestä.

P.S R:lle tiedoksi, olemme laittaneet pyyhetelineen seinään, joten se on hyvässä käytössä :)