Vaikka seuraava kuvasarja muuta kertookin, meillä ei ole tapana säilyttää gööttiä sohvatyynyjen välissä saatikka sohvan päällä.

Meillä asuu kummallinen otus. Koirana ja gööttinä se meille kyllä hankittiin, mutta taidettiin saada jotakin ihan muuta. Pienenä se lähinnä muistutti liskoa: ziljoona pientä, neulan terävää hammasta suussa ja korvat painautuneena päätä vasten (ja järkyttävän hajuinen henkäys, joka nyttemmin on saatu kuriin). Vähän isompana se oli ihan selvä possu, masuineen päivineen. Kummipoikakin oli osoitellut eläintarhassa piikkisikaa ja sanonut "Pipsa". Olivat siis edellis viikon olleet meillä kylässä.

Ja nyt, se on ruotsalainen-vakooja-nakki, jonka erikoisuutena on sohvaan sulautuminen.

Tässä kuvassa se vaanii (vain vakooja itse tietää mitä....)

Ja tässä se lepää rankan vaanimisen jälkeen (suurin osa ajasta menee muuten tähän lepo puoleen...).

Pörrikin ihmettelee, että mitä ihmettä se pikkusisko taas hommaa.